Pohjoismaiden ministerineuvosto on antanut Jorma Ollilalle tärkeän tehtävän: esittää toimenpiteitä Pohjoismaiden energiayhteistyön laajentamiseksi 5–10 vuoden aikavälillä.

Pohjoismaiden energiaministereiden tämänvuotinen puheenjohtaja Olli Rehn liittää tehtävän EU:n nykyisiin energiaunionipyrkimyksiin. Alueellisen yhteistyön syventämistä on pidetty tärkeänä energiaunionin luonnoksissa. Pohjoismaat on hyvä esimerkki, joten Jorma Ollila ei aloita tehtävää tyhjin käsin.

EU:n ongelmat ovat suoraan sanoen jättimäisiä. Energiavarmuus on uhattuna, tehopulan uhka kasvaa. Tuuli- ja aurinkosähkölle annetaan etusija, ja ne saavat tukia, jotka rikkovat markkinamekanismeja. Uusia ”perinteisiä” voimaloita suljetaan ennen kuin niitä on edes avattu. Kassat ovat tyhjentyneet niiltä toimijoilta, joilla piti olla energiamuutoksessa päärooli. Investoijat pakenevat, jos heille ei taata tukia. Poliitikkojen piti vapauttaa markkinat mutta nyt he yhä enemmän lisäävätkin sääntelyä.

Meille on Suomessa kehittynyt tehoalijäämä ja olemme tehneet itsemme riippuvaisiksi tuontisähköstä. Oliko se tosiaan tarkoitus maassa, joka haluaa selvitä asioista itse?

Valitettavasti myös energia-ala on myötävaikuttanut tähän tukalaan tilanteeseen. Emme ole osanneet kuvata energiajärjestelmän logiikkaa niin, että muut olisivat ymmärtäneet. Yhden asian liikkeille on käytännössä annettu etusija ongelmien esiintuomiseen. Monet ovat alkaneet uskoa, että pääasiana on valita se mukavimmalta tuntuva energialähde.

Näin vaikka ala on kovaan hintaan oppinut, että energia-asioita on tarkasteltava järjestelmän näkökulmasta. Kokonaisuus toimii sen heikoimman lenkin ehdoilla. Energiavarmuus, kilpailukyky ja kestävät ympäristöratkaisut on aina turvattava kaikissa järjestelmissä, riippumatta säästä ja energialähteiden valinnasta.

Olemme nyt oppineet, että energy only -periaate (jossa sähkö hinnoitellaan tehosta riippumatta) ei siihen riitä. Kaikki kilowattitunnit eivät ole yhtä hyviä. Kysynnän mukaan ohjattavissa oleva sähköntuotanto on arvokkaampaa kuin sään määräämä sähköntuotanto.

Mikä on seuraava askel? Kapasiteettimekanismitko, joilla halutaan turvata, että säästä riippumatonta sähköntuotantokapasiteettia on aina valmiudessa? Siinä tapauksessa täytyy kysyä, aikovatko poliitikot lääkitä tukien aiheuttamaa ongelmaa toisilla tuilla? Vai uskaltavatko he luottaa markkinaratkaisuun?

Haluamme nyt Jorma Ollilan tarttuessa toimeen nostaa Katternön puolelta pöydälle paikallisen energiahuollon ja ratkaisujen arvon: lyhyemmät jakelureitit, vähemmän kaapeleita, vähemmän hävikkiä, asiakkaiden parempi ymmärtäminen, nopeammat palvelutoimet, paremmat mahdollisuudet räätälöidä ratkaisuja – ja tietenkin piristysruiske paikallistaloudelle, arvostukselle ja verotuloille.

Meidän on myös puhkaistava myytti: että energia-ala olisi yhtenäinen, jopa kuin yhtä suurta perhettä. Toki meillä on tärkeitä asioita ratkaistavana yhdessä, mutta toimimme samalla kivenkovassa kilpailussa, jossa viime kädessä voimme turvata vain itseemme.

Suuryhtiöt keskittyvät – aivan luonnollisesti – muihin asioihin kuin paikallisyhtiöt. Mutta jos analyysi ei perustu paikalliseen näkökulmaan, vikaan menee. Mikä on loppuasiakkaalle parasta? Elämä eletään täällä, paikallisesti.

STEFAN STORHOLM, TJ, Katternö